Runo päivässä pitää kirjallisuuden opinnot loitolla

Suoritan parhaillaan kotimaisen lyriikan kurssia, jolle lueskelen erinäisiä suomalaisia runoteoksia ja kirjallisuushistoriaa. Lukiessani minulle on iskenyt runohimo, joka ei ole ottanut tyyntyäkseen: lukisin ja analysoisin paljon enemmän kuin on tarpeen (tai järkevää) ja itsekin tekee kovin mieli raapustella muistikirjaan. Niinhän sitä sanotaan, että lukemalla oppii kirjoittamaan...

Joka tapauksessa sain idean näistä loppumattomista runoista. Moni teoksista vaatisi nimittäin parempaa paneutumista ja enemmän ajatusta kuin olen niille antanut. Tätä edistäisi runojen lukeminen yksittäisinä taideteoksina, jotka puhuisivat vain omasta puolestaan, eivätkä jäisi muiden väliin puristuksiin kiireessä skimmattaviksi. Jos joka päivä lukisi yhden runon ja makustelisi sitä kaikessa rauhassa, saisi siitä paljon enemmän irti. Itse yhdistäisin tällaisen runo päivässä -lukemisen aamiaishetkeen, jolloin olen virkeimmilläni: nauttisin päivän runon teekupposen kera.

Maalailtuani visioni kanssa kotvan verran ymmärsin, että ideanhan voisi leväyttää saman tien koko kansan ulottuville. Kuka estää minua lukemasta runoja julkisesti netissä? Onhan se jo valmiiksi pullollaan mietelauseita tai pupuja joka päivälle, mutta entäpä sulosointuiset ja räväyttävät lyriikat? Löysin googlaamalla vain muutaman runo päivässä -sivuston, mutta ne eivät vaikuttaneet kovin aktiivisilta. Niinpä nousen paikkaamaan tätä puutetta ainakin 30 päivää kestävällä haasteella: lue ja jaa joka päivä yksi runo. Ei samoja runoilijoita, se olisi tylsää. Välttelen sitä viimeiseen asti. Mukaan saattaa livahtaa juuri nyt lukemistoon kuuluvia runoja tai sitten jotain ihan muuta. Mieluusti juttelen mukaan päässeistä runosista jotain, jos ajatuksia herää.

Haastan siis sinutkin mukaan, arvon lukija, täältä pesee!