Ei roska vaan hyötyjäte

Vierailin vastikään tuttavaperheeni luona. Kiireettömän vierailun aikana tulin nauttineeksi useamman aterian heidän kanssaan ja pyörineeksi myös keittiössä apukäsinä. Perheen elämisen rytmi ja tavat tulivat aiempaa tutummiksi, kun heidän kanssaan vietti pidemmän aikaa.

Se, mikä tavoissa järkytti minua, oli roskien lajittelun olemattomuus. Olen jo pienestä pitäen tottunut siihen, että kaiken voi kierrättää. Parhaassa tilanteessa roskalaatikoita on meillä ollut viisi ja niiden lisäksi on kerätty palautuspulloja, pattereita ja lääkkeitä omiin laatikoihinsa ja kasseihinsa. Biojätteet on kompostoitu, poltettavat poltettu, lasi-, kartonki- ja metallijätteet eritelty...Vasta siinä vaiheessa, kun muutin pois kotoa, ymmärsin, ettei lajittelu ole kaikille yhtä itsestäänselvää kuin minulle (way to go).

Asuin kämppiksen kanssa, joka ei ymmärtänyt kierrättämisen päälle. Hänelle oli yksi ja sama, vaikka kaikki roskat laitettaisiin samaan pönttöön (!). Ensimmäiset yritykset selittää jokaisen ihmisen vastuuta maailman tilasta ja pienimmillään roskien lajittelusta kaikuivat kuuroille korville. Siinä vaiheessa, kun aloin perustaa roskakaappiimme biojätettä, lasinkeräystä, pahvijätelootaa ja metalliroskapussia, sain osakseni alkuun huvittuneita ja vähän ärsyyntyneitäkin katseita, mutta lopulta sain tehtyä kompromissin, jossa lasi- ja metalliroskat menivät edelleen sekajätteeseen ja muut lajiteltiin.

 

Kaikessa yrityksessäänkään roskaelämämme kämppikseni kanssa ei ottanut toimiakseen, ja opin myös huomaamaan kuinka ekohenkinen olen veden- ja sähkönkuluttajana. En ollut tiedostanut tällaista puolta itsessäni ennen (jos ei lasketa teini-iän mustavalkeita kettutyttövuosia). Koska kämppikseni edusti näissä asioissa hälläväliä-asennetta, oli minunkin annettava periksi aika monissa mieltäni kaihertavissa seikoissa. Opin relaamaan niin ympäristön kanssa kuin muutenkin.

Tämän jälkeen olen kuitenkin asunut pidemmän aikaa jo itsekseni ja päätynyt takaisin aika lailla samoihin kierrätyskuvioihin kuin missä olin vielä kotona asuessani. Niinpä tuttavaperheen luona kyläillessäni sokki oli suuri, kun biojätteet ja metallijätteet ja lasipurkit ja sekalainen muovijäte pudotettiin kaikki samaan pussiin. En kehdannut ottaa aihetta puheeksi, mutta aloin jälkikäteen miettiä sitä, miten suomalaiset oikeastaan kierrättävät.

Tilastokeskuksen vuonna 2006 tekemän tutkimuksen mukaan jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen oli erittäin valmiita 64 ja melko valmiita 27 prosenttia suomalaisista. Tilastoista ilmenee myös, että jos erilaisia jäteastioita on tarjolla, niiden käyttö lisääntyy. Esimerkiksi jos taloyhtiöllä on yhteinen lehtienkeräyspiste, vanhoja lehtiä viedään ahkerasti kierrätykseen. Lehtiä kierrätetäänkin suomalaisten keskuudessa yleisesti. Jopa 95% kerrostaloissa asuvista kierrättää lehtiä säännöllisesti. Se on kiva tietää, ja empiirinen tutkimusaineistoni tukee tätä. Mutta entäs ne seka- ja biojätejutut?

Suomalaisista noin joka toinen kerää biojätteen erilliseen astiaan (+7%, jotka tekevät sen joskus). Perheissä ei ole yhtä yleistä kerätä biojätettä kuin pientalouksissa, haa! Myös se, asuuko kerros- vai pientalossa vaikuttaa biojätteen keräämisprosenttiin; kerrostaloissa kun useasti on biojäteloota. Tämän perheen pihassa sellaista ei ollut, ja koska he asuvat omakotitalossa, tulisi heidän joko hankkia komposti tai kuljettaa kertyneet biojätteet erilliskeräyspisteeseen. Ehkä käytännön kysymykset ovatkin tässä tapauksessa voittaneet ympäristön.

On mielenkiintoista nähdä kolikon kaikki puolet. Ja voihan se olla, että tulevana syksynä en ulkomailla kierrätä niin paljon minäkään. Tahto ei aina ole riittävästi, jos mahdollisuuksia kierrättämiseen ei kerta kaikkiaan ole. Lopuksi vielä vähän erilaista kierrättämistä. Pus.