Pidin elokuvasta, se edustaa juuri sellaista perinteistä Hollywood-elokuvan genreä, jota joskus tekee mieli kuluttaa oikein kunnolla. Itseäni viehätti erityisesti sen tanssillisuus. Astaire ja Rogers liitävät tanssilattioilla kuin luotuina sinne ja toistensa käsivarsille. Tässäkin; mitä hyppyjä, taitoa, keveyttä. Ja niin kauniit kengät Pennyllä. (Minkähän värisiä nuo harmaasävyiset vaatteet ja autot muuten ovat oikeasti?)
Elokuvan tunnusmusiikki A Fine Romance käsittämättömän huonojen riimien kera. Lumisateen sakeus vaihtelee hämmentävällä tavalla tämän kohtauksen aikana. Tuli pohdittua myös sitä, miksi on ylipäätään haluttu lumisade mukaan elokuvan autoretkelle, avoautolla kun liikutaan. Helposti varmaan saa puisteltua lumet sen päältä...