Joku mikä Adele

Olen sydänjuuriani ja kynnenalusiani myöten hillitön Adele-fani. Oh, the voice. Löysin Adelen niihin aikoihin, kun Rolling in The Deep soi Gleessä Lea Michelen ja Jonathan Groffin coverina. Toimiva veto noin duettona, vaikkakin Gleen mausteilla, eli sopivan teini-melodraamaista, hoho. Huvittaa nuo taustalla laulavat lavastajat.

Adele kyllä laulaa tuon(kin) suuremmalla tunteella. Tuoreempi Gleen Adele-veto on ihanaihanaihana Rumour Has It / Someone Like You -mashup. Itku, miten ne osaakin hommansa.

No, takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Uudenvuodenyönä tuli tv:stä Adelen konsertti The Royal Albert Hallista Englannista. Pahaksi onneksi se esitettiin juuri vuoden vaihtuessa, mikä esti minua näkemästä sen televisiosta. Onni matkassa oli se, että Areena näyttää taltioinnin kuukauden päivät televisioesityksen jälkeenkin. Tee siis kuin minä ja katso keikka täällä.

Tämä oli niin värisyttävä keikka, niin käsittämättömän iso. Ihmisiä oli tuhottomasti, kaikki aivan mukana. Tunnelma paikan päällä on ollut varmasti hyvin tiheä. Puitteet konsertille ovat, kuten Adele itsekin toteaa, aivan loistokkaat. Erilaisia valo- ja erikoistehosteita käytetään konsertissa harkiten, mutta tarpeeksi. (Aivan pakko kyllä mainita upeasta kännykkävalomerestä, jonka yleisö synnyttää itse, ohh. Myös kattovalaisimet ovat kauniita yksityiskohtia välillä kuvaan osuessaan.) Ei Adelen musiikki vaadi mitään valoshow'ta, eikä sellainen sopisi tämän konsertin tyyliinkään. Musiikista tulee mieleen ehkä Amy Winehouse (jolle muuten omistetaan yksi kappale tällä keikalla), Duffy tai Katy Perry. Pääosassa on laulajattaren vahva ja omintakeinen ääni.

Adelen persoona on valloittava, mikä paistaa tästäkin tallenteesta. Eikä mikä tahansa persoona valloittaisi tuonkokoista yleisöä... Hyvin ravisteleva oli hetki, kun yleisö lauloi Adelen kanssa Someone Like Youta. Ah. Kyyneleet valuivat poskia, niin kauniilta se tuntui jossain sielun sopukoissa syvällä sisällä. Tuli mieleen Live 8 -tapahtuma muutama vuosi sitten, josta ystäväni jaksaa puhua edelleen: Siinä esiintyi mm. Robbie Williams, joka veti hittibiisinsä Angels. Yleisö sitten lauloi Robbien kanssa niin valtaisasti, että se oli ystävälleni samanlainen kylmät väreet & vau -kokemus. Ehkä tunnistat itsesi tästä, terkkuja. :)

Mutta kyllä, Adelessa on sitä jotain, vaikka suosio ponnistaisikin sydänsuruisesta albumista. Tai ehkä juuri siksi. Kuunnelkaa ja rakastukaa!

Extraordinary Merry Christmas

Viimeisimmässä Glee-jaksossa Artie saa ohjattavakseen paikallistelevision jouluohjelman. Artien ja muiden gleeläisten käsissä siitä muotoutuu aika persoonallinen yhdistelmä Star Warsia ja Judy Garland Show'ta. Sopivan outoa, kuten odottaa saattaa. Minulle tämän jakson mieleisin tulkinta oli Sound of Musicin ihana My Favourite Things. Olenkin odottanut, milloin se kaivaa tiensä Lea Michelen tulkittavaksi.

Lean lisäksi olen kovin tykästynyt Damian McGintyn ääneen. Tässä hän sai tulkita Elviksen klassikoksi tekemän kappaleen Blue Christmas. Vetää kyllä vertoja rock'n'rollin kuninkaalle.

+ Glee-triviaa: Kyseinen joulujakso oli Matthew Morrisonin (Will Schuester) ohjausdebyytti.

Ankkakastike ja hassu tyttö

- Mitä yhteistä on ankkakastikkeella ja hassulla tytöllä?
- Barbra Streisand

Söpsöpsöp

Liian moni taho on tyrkyttänyt tätä naista pääni sisään ja silmieni eteen, mutta vasta tämä ihastuttava kysymys sai minut toimimaan. (Huom. erityisesti viimeinen kommentti laulunsanoista. Ah, mitä huumoria iGS viljelee.) Täältä löytyy itse Barbra Streisand -musavideo, jolla seikkailee myös (ei ihan puhallettava mutta aika pelottava) feikki-Barbra (tsekkaa esim. 1:48).

Hello, gorgeus

Kuvia oikeasta Barbrasta on netti pullollaan. Tässä pari Funny Girlistä. Ylläoleva on niin söötti, ettei mitään rajaa. Oikealla on taas niin ihanat korvikset, että! Ja tuo tukkalaite, silmämeikki, kulmien kaaret, katse. Tarvitseeko sanoa enempää?



Funny Girl on siis Streisandin tähdittämä (musikaali)elokuva. Sen minut sai katsomaan Gleen Lea Michelen upea tulkinta Don't Rain On My Paradesta. (Olen jopa sitä mieltä että tämä, niin kuin monet muutkin Gleen biiseistä, on parempi veto kuin alkuperäinen versio.) Lean ääni on vain niin käsittämätön. Liveveto löytyy esimerkiksi täältä. Spontaanit ystäväni kävivät jopa Lontoon Glee-keikalla kuuntelemassa tätä nannaa, eikä heikoimpienkaan laulajien suoritus kuulemma tuottanut pettymystä edes ilman autotunea. Suosittelen!

Mutta Barbrasta vielä sen verran, että kunnioitan tätä naista nyt aivan uudella tavalla tutustuttuani häneen paremmin. Funny Girl oli vasta hänen ensimmäinen Broadway-hittinsä vuonna 1968, sen jälkeen on tapahtunut ties mitä kaikkea. Ensi vuonna 24. huhtikuuta hän täyttää 70 vuotta. Mummeli-iässä siis. Parhautta.

Ps. Tajusinpa juuri, että Barbra on yhtä kuin Bar Bra. Ovatkohan ystävämme Rintaliiveissä huomanneet baarinsa nimen ulottuvuudet?


http://s3.amazonaws.com/data.tumblr.com/tumblr_ljkfh6MIQh1qdfdhao1_1280.jpg?AWSAccessKeyId=AKIAJ6IHWSU3BX3X7X3Q&Expires=1313273780&Signature=6khWwXPNwoWQW8jaDqzf3KwSQjo%3D
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD8_5vJk6rhawLOLiISTvsQqIhy0Lz37lSSTYgsS3kL82v2i721lHl9spQzslY_P6PPGWDIPiXPB1s6PhTV-UPgS5uhIcAsDSF3F7KQ5jyI0-chLZG01NHv3CYqdiSlEwFvWIJbLnbHpo/s1600/jennifer+aniston+barbra.jpg
http://fi.wikipedia.org/wiki/Barbra_Streisand
http://www.imdb.com/name/nm0000659/