Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsuus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. joulukuuta 2011

Kertakaikkisesti!

Tässä on koaluutta kerrakseen. Vili Vilperi kuuluu ihan ehdottomasti lapsuuden tv-klassikoihin, joiden tunnusmusiikin osaa laulaa vieläkin. Kummitusjakso ihan vain kummitusten ilosta. Se sisältää välillä aika pöljää (tai sitten hauskaa) sanailua, kuten:

- Mistäs tiedät mitä minä aion tehdä?
- Minä olen fiksu!

Hahmoista tulee muuten mieleen Muumipeikon jengi. Löytyy Niiskuneiti, Nipsu ja Pikkumyy. Onkohan lastenohjelmissa jotenkin stereotyyppisiä hahmoja... Päähenkilö tuntuu aina olevan tuollainen hiukkasen ärsyttävä, mutta kaikkien kaveri. Sellaiseenko sitä lapsena samastui?



Jk. Löytyy sieltä nätti koalatyttökin, jos joku kokee sen omakseen... (Ja hiiri!)

perjantai 12. elokuuta 2011

Possuja polkkaamassa

Kun olin lapsi, rakastin katsoa piirrettyjä. Päivähoito- ja eskari-iässä nousimme pikkusiskoni kanssa joka aamu tarpeeksi aikaisin, jotta näimme piirretyt. Otimme tyynyt mukaan sängystä ja pökkyröimme nojatuoleihin telkkarin eteen. Siskollani oli tukka pystyssä aina (lyhyen tukan iloja, joihin olen itse vasta nyt tutustunut), eikä hän tuntunut heräävän ikinä. Piirretyt auttoivat tähän kuin taikaisku.

Aamuisien Looney Toonsien lisäksi meillä oli hyllykaupalla vhs-videoita, joita katseltiin myös aika tiuhaan. Varhaisimpia olivat iskän vanhat vhs:t, joissa ei ollut edes sitä muovikuorta, vaan pahvinen juttu, jonka sisältä itse video piti työntää ulos. Niissä on sitä jotain vanhaa viehätystä. Ja tajusin vasta nyt että niin, iskä on katsellut samoja piirrettyjä lapsena. Huima ajatus, mutta toisaalta hienoa. Mikähän olisi jotain aitoa omaa, jonka voisi omalle lapselleen testamentata?

Yhtenä päivänä aloin muistella kyseisiä piirrettyjä, enkä millään saanut päähäni yhdenkään nimeä, vain haituvia siitä, mitä kuvissa on ehkä pyörinyt. Yksi pätkä löytyi pitkän metsästyksen ja epämääräisten muistikuvien jälkeen YouTubesta. Se ei ole suosikkini, mutta jänniä tuttuuden väristyksiä kulkee tietyissä kohdissa.

Olkaa siis hyvä: Pigs in a Polka vuodelta 1943.


Kuulin juuri siskoltani, että kyseiset vhs:t ovat edelleen tallella jossain. Pitää ilmeisesti mennä kaivelemaan laatikoita, että saa muistikuvat verestettyä.

Ps. Mistä saisi kivasti lahjoitettuna tai halvalla vhs-kasettisoittimen?