Mukavaa sunnuntaita! Sunnuntai on siitä erikoislaatuinen päivä, että silloin tekee mieli (yleensä vielä iltapäivisin) kuunnella ihan tietynlaista musaa. Tämänhän kekkasi jo Hyvä Veli, jonka sunnuntaibiiseistä olen ennenkin kirjoitellut. Tähän aiheeseen ei kuitenkaan voi kyllästyä, ja ainakin minulle sunnuntaibiisistä on tullut ihan yleisesti käytössä oleva termi: niitä kuuntelen kovasti. Voisi jopa sanoa musiikkimakuni herkkuytimen olevan sunnuntaibiiseissä.
Nyt niitä tulee joka tapauksessa lisää, nam!
Lakehouse - Of Monsters And Men
(Olen niin rakastunut tähän bändiin.)
Steal His Heart - Emily and The Woods
Blankets - The Little Unsaid
(Kotikutoiselle musavideolle lämmin sydän.)
Stand Up - Hindi Zahra
E Nan Miam Nuku - El Rego
(Burkina Fasosta ponnistava soul-funk-mies saa sunnuntain letkeäksi.)
Olen tunnustanut sinulle tulenpalavaa rakkauttani moneen otteeseen, mutta sekään ei ole tuntunut koskaan riittävältä. Tiedän, että joinain sunnuntaina olen unohtunut pois radion ääreltä ja elänyt elämääni muualla, mutta aina olen muistanut sinut, olallani olen tuntenut omantunnon kevyen kopautuksen. Olet pitänyt minulle seuraa useina sunnuntaiaamuina, kun kukaan muu ei vielä ole hereillä. Olet taittanut kanssani kilometrejä ja ollut niin läsnä ja siinä hetkessä. Olet heittänyt näkökenttääni ja korvieni kantoalueelle useita ihania, koskettavia, räväköitä ja liian upeita artisteja, biisejä ja tulkintoja. Aina olet ollut luottosunnuntaini. Jos ei muuta, niin ainakin Hyvä Veli.
Mutta nyt minun on tullut aika sanoa sinulle hyvästi. En millään haluaisi tehdä sitä, sydämeni särkyy, kun rutiineistani riistetään palanen. Mistä nyt kaivan uudet artistini ja tuoreen (epälistahitti)musiikkini? Ah ja voi. Toivon hartaasti kuulevani jotain samankaltaista uudestaan ja lisää, sillä mitä on maailma ilman Hyvä Veliä... Yhtä veljeä pienempi ja arvottomampi.
Kiitos kaikista näistä vuosista ja iloista. Kiitos myös suruista ja liikutuksen hetkistä. Kiitos kummallisista haastatteluista ja matkamusiikista. Ja ennen kaikkea: kiitos sunnuntaibiiseistä! Jos ei mikään muu jää elämään, niin sunnuntaibiisit ja niiden syvin olemus.
Syvään kumartaen ja niiaten, lempein ajatuksin.
Jk. Hyvä Veliä voi vielä siis kuulla tämän vuoden loppuun, sitten loppuu herkut. On siirryttävä seuraavalle hyllylle.
"Tähtisumussa kuvitteellinen kaukoputki on suunnattu kohti eilispäivän
sävelmien kiehtovaa tähtisumua, sinne jonnekin missä populaarimusiikin
ikivihreät klassikot kiertävät savikiekkoina pitkin muistojen muovaamia
ratoja. Luvassa on siis jotain 'toisesta ajasta, toisesta maailmasta', kuten
Humphrey Bogart lausahti elokuvassa Casablanca."
Näin kerrotaan YLE Radio Suomen nettisivuilla Tähtisumua-ohjelmasta, jolle altistuin tänään autoillessani jälleen sunnuntaisissa olotiloissa. Tämän ohjelman sunnuntainen meininki oli (ennakkoluuloista huolimatta) kertakaikkisen upeaa yhdistettynä ohi vilistävään syys-Suomeen. Täten nimeän sen uudeksi sunnuntaibiisikeitaakseni (tsekkaa edellinen postaus sunnuntaibiiseistä)! Tähtisumua tulee joka sunnuntai ihanan randomiin aikaan, 15.08. Kuuntele, por favor.
Jos et suoraan uskalla, niin maistiaisia löytyy Spotifystä tai alta.
Vuodelta 1958: Upeaääninen Maynie Sirén ja Hannu Hovi, Laivani lähdössä on
Ajomatka sujuu rattoisasti, kun on hyvää kuunneltavaa. Ilokseni tänään käynnistin auton juuri oikeaan aikaan: YleX tarjoili lempiohjelmaani, Hyvä Veliä. Ennen tätä herkkua sai kuulla sunnuntaiaamuisin ja -iltaisin kymmeneltä, mutta nykyään (vain kesäaikaan vai muutenkin?) lähetys kuuluu 18-20. Parempi näin, jos minulta kysytään.
Veli Kauppisen luotsaama ohjelma kuvailee itseään näin:
"Musiikkityylit ja listasijoitukset ovat toissijaisia sillä Hyvä Veli ei pelkää genrerajoituksia tai kunnioita myyntilukuja vaan tarttuu innokkaasti erikoisempaankin musaan. Uusien tai tuntemattomiksi jääneiden artistien esittelemisen lisäksi Hyvä Veli paljastaa yllättäviäkin puolia jo tutuiksi tulleista musikanteista ja päästää näitä myös ääneen. Artistien sunnuntaibiisien lisäksi kuullaan myös kuulijoiden valitsemia, pyhäpäivään sopivia tai epäsopivia, lauluja."
Tähän mennessä jokainen kuulemani Hyvä Veli on onnistunut luomaan minulle sunnuntaifiiliksen (tai kasvattamaan sitä). Omaa sunnuntaibiisiäni en ole vielä onnistunut valitsemaan, vaikka monia sunnuntaibiisilistoja olenkin kasaillut. (Ehdotuksia?) Tänään ajellessa täydellisesti mielentilaani iskeytyi loistava ajobiisi John Denveriltä. Tuli jotenkin niin seitkytlukulainen olo, hippii.
