The hills are alive with the sound of music

I will go to the ends of the earth

Löysin juuri fanaattisen Gilmoren tyttöjen ystävän, joka haluaa olla neljäs Gilmore.

My goal in life is to become the 4th Gilmore Girl (3 gilmore girls counting Emily plus me, wow I just did math), and to bring the rest of the world with me.  I want to exemplify the education and well roundedness and style.  I want well roundedness to be a word.
- Lorelei

Tämä nainen (?) tekee juuri sitä, mitä minäkin tekisin, jos en olisi näin laiska. Hän on listannut kaikki sarjassa esiintyvät kirjat, elokuvat, bändit ja tv-sarjat aikomuksenaan tutustua niihin. Hän pukeutuu kuin Lorelai ja lukee Roryn kirjoja. Kuinka käsittämättömän siistiä ja samalla friikkiä. (Tiedä sitten kuinka tosissaan tässä ollaan, mutta ensisilmäyksellä kaikki vaikuttaa tosifanin tosisekoilulta.)

Gilmoren tytöt on minullekin pitkäaikainen rakkaus; seurasin sarjaa innokkaasti ala-asteikäisestä lukioon. Nyt hyllyni pursuilevat Gilmore-DVD-bokseja. Ostin juuri kaksi kautta lisää ja viimeisiä viedään. Harkitsin pitkään ja vakavasti, haluanko viidettä tai varsinkaan draamaisaa kuudetta kautta, mutta tein silti ostopäätöksen ja iloitsen.

Nyt voisinkin sitten ruveta myös jatkamaan fanaattisen Lorelein jalanjäljissä. Olisiko leffoissa tai kirjoissa ainesta uuteen haasteeseen? 30 päivää aikaa katsoa niin montaa Gilmore-tv-sarjaa kuin mahdollista?

Uutuuksia sunnuntaibiisikokoelmaan

Mukavaa sunnuntaita! Sunnuntai on siitä erikoislaatuinen päivä, että silloin tekee mieli (yleensä vielä iltapäivisin) kuunnella ihan tietynlaista musaa. Tämänhän kekkasi jo Hyvä Veli, jonka sunnuntaibiiseistä olen ennenkin kirjoitellut. Tähän aiheeseen ei kuitenkaan voi kyllästyä, ja ainakin minulle sunnuntaibiisistä on tullut ihan yleisesti käytössä oleva termi: niitä kuuntelen kovasti. Voisi jopa sanoa musiikkimakuni herkkuytimen olevan sunnuntaibiiseissä.

Nyt niitä tulee joka tapauksessa lisää, nam!

 

Lakehouse - Of Monsters And Men

(Olen niin rakastunut tähän bändiin.)

 

Steal His Heart - Emily and The Woods

 

 

Blankets - The Little Unsaid

(Kotikutoiselle musavideolle lämmin sydän.)

Stand Up - Hindi Zahra

E Nan Miam Nuku - El Rego

(Burkina Fasosta ponnistava soul-funk-mies saa sunnuntain letkeäksi.)

Hajatelmia mullan keskeltä

Istutin tänään tomaattia ja paprikaa itämään kevätsiivouksen jäljiltä löytyneisiin ruukkuihin. Tomaatinsiemenet olisi ohjeiden mukaan pitänyt peitellä mullan alle jo maaliskuussa, mutta uskon niiden vielä ehtivän kesäksi kukkimaan. Paprika puolestaan vaatii kukoistaakseen lämpimän ja aurinkoisen paikan (mieluiten kasvihuoneessa), mitä lasitettu parvekkeeni yrittää tänä kesänä esittää. Säädönpoikasia ilmassa, mikä ei ole minulle mitenkään uutta. Toivotaan parasta kasviksille.

Tajusin mullassa hyöriessäni, miten terapeuttista se on. Istuttaessa uutta viherelämää saa konkreettisesti laittaa asioita alulle, ja myöhemmin nähdä omien kättensä jäljen. Tämän maailman terapiaksi kasveinhoito käy erityisesti, koska kätösten teot selviävät vasta viikkojen tai kuukausien perästä. Nyky-yhteiskunnassa kun ollaan niin totuttu nopeuteen kaikilla elämän osa-alueilla: Ruoka pitää saada pikana; se mitä halutaan, ollaan myös totuttu saamaan ihan heti. Jonottamiseen turhaudutaan, koska on kiire, myöhästymisestä rankaistaan niin oppilaita kuin VR:ääkin. Internet on mahdollistanut niin nopean tiedonhaunkin, että kirjaston tietokirjat aakkoshakemistoineen tuntuvat ikivanhalta keksinnöltä. Puutarhanhoito puolestaan ei anna tekijälleen siltä seisomalta muuta kuin likaiset kädet ja multaisia purkkeja. On hienoa, miten se opettaa kärsivällisyyttä. (Tätä laitan lapseni tekemään.)

Mietin ikivanhoja aikoja, jolloin kylväminen ja maanviljely vasta orasti joidenkin pallontallaajien mielessä. Kuka on ollut se aivan ensimmäinen tietäväinen istuttaja ja kuinka hän on ymmärtänyt, että pienenpienet kovat asiat hedelmien ja vihannesten sisällä pitävät sisällään uuden alun? Oliko hän ihmiseksi erityisen utelias ja kiinnostunut kasveista, vai oliko kylvö ja sitä seurannut kasvu ehkä puhdas vahinko? Kuinka näiden asioiden yhteys on ylipäätään keksitty, kun tapahtumien välillä on välttämättä kulunut ainakin jonkin aikaa?

Puutarhurina on hienoa olla osa ikiaikaista viljelijöiden ketjua ja miettiä kaiken alkua. Koska haaveilen joskus saavuttavani täydellisen omavaraisuuden ainakin kasvisten suhteen, toivon viljelijyyteni saavan vähitellen uusia tasoja. Näen portaat, joilla tulen kompastelemaan, mutta joiden päällä kukoistaa unelmien puutarha. Ehkäpä vielä joskus opin ymmärtämään, miten taimille kuiskitaan...