Katti karkuteillä

Tänään oli tarkoitus mennä siivoamaan entinen asunto luovutuskuntoon. Ei siinä, kyllähän meninkin. Yllättävä käänne vain sai koko homman kääntymään päälaelleen: toinen kissoistamme oli yön aikana lähtenyt livohkaan. Ikkunan kautta ilmeisesti.

Sisäkissoja kun ovat, nämä karvat eivät koskaan ole nähneet ulkoilmaa, mitä nyt parvekkeen lasien läpi. Heräsi siis pienenlainen huoli siitä, minne pakolainen on suunnannut. Ikkunan alla ei näkynyt jälkeäkään nimittäin. (Pahin ajatus työnnettiin heti mielen perukoille.) Kissametsästys ei tuottanut kovinkaan suuria tuloksia, yllätys. Ei ole hirveän suuria mahdollisuuksia löytää kissaa, joka a) on suhteellisen arka, erityisesti uusissa ympäristöissä ja b) voi olla periaatteessa ihan missä vaan viiden kilometrin säteellä. Naapureilta opimme sen verran, että mau'untaa oli kuulunut pihasta yöllä. Voi idioottikissaa.

Kerran se on aiemmin samasta reiästä työntynyt, silloin olin näkemässä ja nappasin sydän kurkussa hännästä kiinni ja rohmusin kattendaalin sisälle. Suuri on näköjään kissalla vietti saada haukata kesäyön ilmaa. Siellähän se nyt sitä haukkailee sitten mielin määrin. Vaikka luulen kyllä, ettei sillä kovin vahvasti mene, niin mukavuudenhaluinen löllykkä se on. Voi rassua. Toivottavasti yöllä ei sada. Jäämme odottamaan viestiä naapureilta tai löytöeläintalosta.
(edit: No nyt siellä sataa.)



Mau, minä mahdun mahani kanssa ihan mistä kolosta vaan.

Ps. Kahden päivän (ja yön) seikkailu päättyi tänään onnelliseen jälleennäkemiseen. Kissa oli majaillut naapurin leikkimökin alla. Onnekas kullanmuru löytyi. :)